Syksy 2020

Etätapaaminen to 3.12.2020

Martti Häikiö, professori
• Antti Hackzell ja Suomen tie rauhaan 1944.

Etätapaaminen to 3.11.2020

Emilia Kullas, Elinkeinoelämän valtuuskunta, EVAn johtaja
• Suomi ja Suomen talous koronan jälkeen.

Johtaja Emilia Kullas käsitteli Suomen talouden tila -luennossaan talouskysymyksiä monipuolisesti. Katsomalla videotallenteen saat paljon tietoa ja ajattelemisen aihetta. Esillä ovat mm. Korona-ajan ongelmat ja keinot, joilla yritystoiminta ja talouden kasvu voitaisiin jatkossa varmistaa. Kullas vastasi myös senioreiden kysymyksiin julkisesta taloudesta, ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuudesta ja, yritysten yhteiskuntavastuusta.

Etätapaaminen to 1.10.2020

Eläkeläisten turvana eläkkeet

Tuusulan senioreiden lokakuun etätapaamisen aiheena olivat eläketurvan näkymät. Puhujina toimivat Eläketurvakeskuksen johtaja Jaakko Kiander ja kansanedustaja Kimmo Kiljunen.

Jaakko Kiander kertoi, että työeläkkeitä maksetaan vuodessa 30 miljardia euroa. Tämä summa katetaan eläkemaksuilla ja eläkerahastojen sijoitustuotoilla. Lisäksi valtio tukee esimerkiksi maatalouseläkkeitä. KELA-eläkkeiden määrä on kolme miljardia euroa vuodessa.

Koronakriisi on Kianderin mukaan vaikuttanut eläkejärjestelmäänkin. Kokonaistuloissa tulee tänä vuonna olemaan merkittävä pudotus, koska eläkeyhtiöiden sijoitustuotot jäävät miinukselle, työeläkemaksuja on väliaikaisesti alennettu ja koska työllisyyden heikentyminen on vähentänyt palkkatuloja ja eläkemaksujen määrää. Eläkkeet kuitenkin maksetaan normaalisti.

Kiander korosti, että jatkoa ajatellen talous olisi saatava tasapainoon, sijoitustuotot nousuun ja väestökehitys oikealle uralle. Syntyvyyden laskun vuoksi eläkemaksujen ja verojen maksajia tulee nimittäin olemaan entistä vähemmän.

Kimmo Kiljunen totesi, että eläkeläisten määrä Suomessa on kasvanut voimakkaasti. Rajuin muutos koettiin suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Nyt yli 65-vuotiaita suomalaisia on 1,4 miljoonaa. Kiljunen huomautti, että syntyvyyden lasku ei ole ainoa väestökehitykseen vaikuttava tekijä. Työllisyys nousee, jos syntyvyys nousee, mutta myös työn tuottavuus voi kasvaa. Lisäksi maahanmuutto tasapainottaa tilannetta ja yhä useampi yli 65-vuotias tulee olemaan töissä. Jo nyt palkkatyössä on satatuhatta tämän iän täyttänyttä.

Seniori Mikko Anttila yhtyi Kiljusen näkemykseen siitä, tämän vuosisadan puolivälissä yli 65-vuotiaita tulee olemaan työelämässä runsaasti mukana ja että muiden kuin suomenkielisten osuus kasvaa nykyisestä 300 000:sta.

Hallituspuolue SDP:n kansanedustajana Kimmo Kiljunen muistutti, että nykyinen hallitus on parantanut valtion varoista maksettavia kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten takuueläkettä ja kansaneläkettä. Varsinaisen vanhuuseläkkeen eli työeläkkeen maksavat työeläkelaitokset eläkkeisiin varatuista rahoista.

Suomessa eläkevaranto on Kiljusen mukaan poikkeuksellisen suuri. Useissa maissa kuten Saksassa ja Ranskassa ei ole rahastoivaa järjestelmää, vaan kukin sukupolvi maksaa edeltäneen sukupolven eläkkeet.

Senioreiden joukosta nousi kysymys, miten suuri osuus nyt maksussa olevista työeläkkeistä katetaan työssä käyvien maksamilla eläkemaksuille ja miten suuri on rahastoista maksettava osuus. Jaakko Kiander vastasi, että maksutulo kattaa eläkemaksuista kolme neljäsosaa ja rahastoista maksetaan yksi neljäsosa. Ilman rahastointia työeläkemaksut olisivat jo nyt nykyistä korkeampia.

Kimmo Kiljunen totesi lopuksi, että Suomessa keskustellaan siitä, mitä eläkkeellä oleva suomalainen maksaa yhteiskunnalle, mutta jätetään huomiotta, että ikäihmiset ovat aktiivisia ja hyvää tuottavia kansalaisia. He eivät ole yhteiskunnalle pelkästään taakka. Näin senioritkin ajattelevat.

Tuulikki Petäjäniemi

Etätapaaminen to 3.9.2020

Tuusulan senioreiden syksyn ensimmäinen kuukausitapaaminen pidettiin Koronan vuoksi etäyhteyksin netin kautta. Emeritaprofessori Marja Vaarama luennoi meille elämänlaadusta ikääntyessä.

Vaarama tarkasteli elämänlaatua fyysisen toimintakyvyn, psyykkisen hyvinvoinnin, sosiaalisten verkostojen ja osallistumisen sekä ympäristön vaikutuksen, tuen ja palveluiden näkökulmista.

Hänen mukaansa ystävyyssuhteet, harrastukset, liikunta, aktiivisuus yleensä ja toisiin ihmisiin liittyminen ylläpitävät psyykkistä ja sosiaalista elämänlaatua. Sitä parantavat hyvät ihmissuhteet ja toimintakyky, yksinäisyyden tunteen puuttuminen, mielihyvän säilyminen itselle tärkeissä asioissa, avunsaaminen sitä tarvitessa ja tyytyväisyys apuun sekä taloudellisten huolien puuttuminen.

Elämänlaadun riskitekijöitä taas ovat huono terveys, köyhyys, passiivisuus, asunnon puutteet ja lähipalvelumatkojen pituus. Sitä heikentävät myös riippuvuus toisten avusta, tyytymättömyys palveluihin ja heikko luottamus avun saantiin. Noin viidesosalla ikäihmisistä on paljon ongelmia, kun huono terveys ja toimintakyky, kipu, yksinäisyys ja taloudelliset vaikeudet sekä riittämätön avun saanti kasautuvat samoille ihmisille.

Ikäryhmittäiset tutkimukset osoittavat, että 60-64 vuotiaita askarruttaa eläkkeelle jääminen. Tieto muutoksista ja niihin varautumisesta ei tavoita heitä riittävästi. Leimallisia piirteitä 65-79 vuotiaille ovat oman aktiivisuuden ja kunnon ylläpitäminen sekä tiedonhalu. Yli 80-vuotiaita taas ei pidä nähdä vain palveluasiakkaina. Myös heillä pitäisi edelleen olla mahdollisuus harrastamiseen, tarvittaessa omassa kodissa.

Sihteerimme Leena Mäkelä kysyi luennoitsijamme kantaa iän perusteella asetettuihin Korona-rajoituksiin. Vaarama vastasi pitävänsä kaikkien 70 vuotta täyttäneiden niputtamista riskiryhmäksi ikäsyrjintänä ja totesi, että 70 vuotta ei ole ihmisen kuntoa tai terveyttä osoittava raja. Hän kuitenkin lisäsi, että osa ikäihmistä pitää ikärajaa merkkinä siitä, että yhteiskunta välittää.

Lauri Peraston kysymykseen ikäihmisten merkityksestä taloudessa, Vaarama vastasi ensinnäkin, että tarvittaisiin ikäihmisiä puhuttelevia tuotteita ja palveluita. Toiseksi hän piti yksipuolisena julkista keskustelua vanhuusväestöstä yhteiskunnan taakkana. Sen sijaan pitäisi kysyä, miten toimia, jotta pääsemme hyvään yhteiskuntaan kaikenikäisille, ja miten rakentaa sukupolvien välistä solidaarisuutta pitkäikäisyyden yhteiskunnassa. Ikäihmiset pitäisi Vaaraman mukaan nähdä myös voimavarana.

Tuulikki Petäjäniemi